Puuta, heinää ja silkkaa paskoo

Avaudun siis olen

2010-11-23T13:00:00.002+02:00

-Your great player!
-I think their should be something.
-Have you heard there new album? There new songs is awsome!
-More then that.
-I gotta loving this.

Voi helvetin lehmät vieköön ja pirun pillut! Tähänkö ollaan tultu? Tähän jossa englantia äidinkielenään puhuvat ja kirjoittavat ihmisetkään eivät osaa enää omaa kieltäänsä!

Ette pysty käsittämään miten tämä saa verenpaineen nousemaan hälyttäviin lukemiin. Käyn päivittäin yhdellä foorumilla joka on pyhitetty Super Street Fighter 4:lle ja joka päivä sitä saa rauhoitella itseään kun yritän lukea foorumilaisten kirjoituksia. Miten voi olla mahdollista että niinkin itsestään selvät sanat kuin "your" ja "you're/you are" on niin vitun vaikeita käyttää oikein lauseissa?!?!?!

Toinen paikka, joka on äärimmäisen suosittu sivusto, on Youtube. Siellä tämä aivottomuuden riemuvoitto oikein mellastaa komenttiosiossa. Niitä kun luen tovin niin tuntuu että vähäinen älykkyyteni sanoo "vitut tästä" ja lähtee lomille, jättäen jälkeensä vain tyhjän, kuolaavan typeryksen. Kaikkein ärsyttävintä koko asiassa on se että ensin yksi kasvoton kommentoija kirjoittaa tekstinsä päin häränvittua, sen jälkeen toinen kasvoton talipalli kirjoittaa oman kommenttinsa vielä enemmän päin helvettiä, lisäen vielä soppaan kirjoittamalla vaikka videolla näkyvän tai kuuluvan henkilön nimen aivan totaalisesti päin persettä. Näin he ovat saaneet aikaan ketjureaktion jossa muut aivottomaan massaan kuuluvat kommentoijat kirjoittavat henkilön nimen aina väärin koska ottaavat mallia edellisestä kommentista.

Sitten on nämä suomalaiset... Jos ei ole koulussa kiinnostanut opiskella yhtä maailman käytetyintä kieltä niin silloin ei pitäisi sillä Häkähäkkisen ja Tommi Mäkisen englannin ymmärtämisen taidoilla mennä kirjoittamaan riviäkään englantia mihinkään. Erittäin vittumaista lukea sellaista tekstiä joissa kaikki sanat ja lauseet on kirjoitettu päin helvettiä. Veikkaan että Stevie Wonder kirjoittaa paremmin kuin nämä isänmaan toivot. Tuo "I gotta loving this" on erään suomalaisen yliopistossa opiskelevan Street Fighter 4 pelaajan kirjoittama.

Jotkut ovat unohtaneet sanojen "than" ja "then" merkityksen. More than that on suomeksi Enemmän kuin tuo. TUOHON LAUSEESEEN EI KUULU SANAA THEN!!!!!

Itse opin ymmärtämään lontoota jo ensimmäisen luokan aikoihin ja kirjoittamaan sitä toisella ja kolmannella luokalla opin kirjoittamaan sitä oikein. Vaikka en ole mikään mestari kirjoittamaan suomea saatikka englantia, meille opetettiin heti alkuun pronominit sun muut sellaiset paskat. Ei voi olla niin helvetin vaikeata, varsinkaan suomalaisille kääntää ne englanniksi.

Minä - I/Me
Sinä - You
Hän - He/She
Me - We
Te - You
He - They
Nämä - These
Nuo - Those
Ne - Them
Tämä - This
Tuo - That
Se - It
Minun - Mine
Sinun - Your/Yours
Hänen - His/Hers
Meidän - Ours
Teidän - Your/Yours
Heidän - Their
Minä olen - I'm/I am
Sinä olet - You're/You are
Hän on - He's/She's/He is/She is
Me olemme - We're/We are
Te olette - You're/You are
He ovat - They're/They are

Nyt lukekaa nuo lauseet, jotka niin kauniisti ovat kallellaan tuolla kirjoitelman viidellä ensimmäisellä rivillä. Jos huomaatte virheet, tajuatte miksi minua vituttaa. Jos ette huomaa niin sitten teidän ei tule koskaan kirjoittaa sanaakaan englantia! Koskaan! Ikinä! Missään muodossa MIHINKÄÄN!!!

PS. Se awsome on kirjoitettu myös väärin. Ihmeellistä että jotkut unohtaavat aina sen yhden kirjaimen joka kerta vaikka saattavat väittää sitä kirjoitusvirheeksi. Joskus sanoihin tulee yksi tai jopa kaksi ylimääräistä kirjainta ja se toistuu joka kerta vaikka saattavat väittää sitäkin kirjoitusvirheeksi.

Kitarointia kahden vuoden tauon jälkeen

2010-11-10T23:52:00.001+02:00

AC/DC komppia vetelen koska olen rumpali. Whole lotta Rosie harjoittelua, mukana uskomattomia kitarailmeitä... kuin myös kitaravirheitä.

Let there be rock uskomattomalla karismalla!!1

Long way to the top

2010-10-19T22:33:00.000+03:00

Juhlitaa ihankuinnii se ollana vuas tuhatyhreksänssattooyhreksäkytäyhreksä

2010-10-19T21:22:00.000+03:00

Medical degree of good feeling

2010-09-30T20:05:00.000+03:00

Plits pläts plöts

2010-01-24T23:37:00.001+02:00

Hopsista hoo. muutama viteo joulukuulta joita en ollut jaksanut editoida ja uppia tube of youhun. Tossa linkki playlistiin hurraa.

Daft Punk - Discovery albumin 5 ensimmäistä biisiä

Paukkuvat pakkaset Batman!!

2009-12-15T00:14:00.001+02:00

Ajattelin kirjoittaa kuulkaa vaikka mitä puuta ja heinää mutta sormet oli liian jäässä, kirjaimellisesti täysin kohmeessa, kirjoittaa yhtään mitään paria lausetta pidempää tekstiä. Aiheina olisi ollut lumi ja talvea odottavat ihmiset sekä tuo pirun "piristävä" pakkanen jonka ne talvea odottavat ihmiset tuntuvat joka kerta unohtavan.

Ehkä sitten kirjotan kun sormet on sulaneet ja saan sen verran intoa kirjoittamiseen. Sitä odotellessa... tadda-da-daa... RUMPU VIDEOITA UUUUUH AAAAAAAH. Ette varmasti nähneet tätä tulevan.

Tästä onkin jo video mutta harjoitellessani Metallican Fuelia laitoin soittimesta randomilla jonkun biisin tulemaan ja aloitin soittamaan fiiliksen mukaan, enkä yrittänyt kopioida kaikkea mitä alkuperäisessä rumpuraidassa kuuluu:

Electric Six - Danger! High Voltage

---------------------------------

Tämä on yksi lempi-ihanuus-parhain-ihQ-biiseistäni:

Daft Punk - Harder, better, faster, stronger

---------------------------------
Sitten tällainen erittäin pikainen rypistys

Megaman 2 - Heatman stage

---------------------------------

Ja lopuksi sitten luurin soittoäänenäkin sulosointuja ilmoille päästävä

Megaman 2 - Dr. Wily stage 1-2

Tälle kuulle viiminen entry

2009-11-30T15:00:00.003+02:00

Neljä entryä, tusinakaupalla videoita. Ei huonompi saalis marraskuulle.

Rob Zombie - Demon Speeding

The foulest stench is in the air / The funk of forty thousand years

2009-11-24T00:56:00.000+02:00

And grizzly ghouls from every tomb
Are closing in to seal your doom

And though you fight to stay alive
Your body starts to shiver
For no mere mortal can resist
The evil of the thriller

Pop 'n Roll

2009-11-19T14:00:00.004+02:00

(Nyt kaikki videot toimii. Tube of Youssa oli eilen illalla onkkelmia)

*GASP* Huisia. Intouduin tekemään jopa toisen blogi entryn tälle kuulle!

Tämä biisi vie aina staminan. Puhti meinaa loppua aina loppua kohden vaikka biisi ei edes ole mitenkään erikoisen nopea :/

Airbourne - Runnin' Wild

Michael Jackson - Billie Jean

Michael Jackson - Beat It

Michael Jackson - Bad

Kerran kuukaudessa on näköjään hyvä tahti

2009-11-17T12:54:00.005+02:00

Ja jälleen rummutus videoita... Tällä kertaa aikamoinen satsikin kaiken lisäksi. Pieniä tai kenties isojakin virheitä löytyy sieltä täältä.

Aloitetaan revamppaamalla aikaisempia aikaansaannoksia niin voitte sitten verrata ja antaa palautetta onko tapahtunu mitään muutoksia suuntaan tai toiseen:

Porno Graffiti - Hitori no Yoru

Michael Sembello - Gremlins... Mega Madness

Ja sitten niitä muita. Aloitetaan helpolla jonka jokainen osaa:

Queen - We Will Rock You

Queen of the Stone Age - Sick, Sick, Sick

Queen - Another One Bites The Dust

Green Green - Guri Guri

Hideki Naganuma - Funky Dealer

Queen - Don't Stop Me Now

Rummutus.. äh kyllä työ tiijätte

2009-10-02T14:08:00.001+03:00

Rummutusta osa 3

2009-09-07T12:13:00.003+03:00

Kolmetoista minuuttia ja yksitoista sekuntia, sen pituinen on alla oleva video. Jotain olen oppinut ja jotain en mutta hauskaa silti oli.

Joukossa yllättävän muikeita biisejä

Rummutusta osa 2

2009-08-01T23:14:00.004+03:00

Tätä ei oikein voi coveriksi kuhtua. Kuhan nakkelen kapuloita kalvoon tahdissa ja lopussa tulee isomman luokan choke.

2 in 1

Rummutusta

2009-07-29T09:54:00.004+03:00

Ohhoh, nyt rumpalointia kuvavirran kanssa. Behold.

E: Näköjään videon uploadaaminen aiheutti lagin äänen ja videon välillä :/

IDKFA

2009-07-10T22:57:00.004+03:00

Lukuisten nauhoitusten jälkeen sain jotenkuten julkaisukelpoisen ja itseäni edes hieman tyydyttävän version tehtyä. Näin ollen tarjoan teille:

E1M1

Seuraavat rojektit:

Michael Sembello - Gremlins... Mega Madness
Porno Graffiti - Hitori no Yoru
PenPals - Tell Me Why
Queens of the stoneage - Sick Sick Sick
Probot - Shake Your Blood
Airbourne - Runnin' Wild
George Thorogood - Louie to Frisco
OP:L Bastards - Scorpius
Daft Punk - Harder Better Faster Stronger
Vamdue Project - King of My Castle
Killing Joke - Lightbringer (9:38 minuutin peruskomppi junnaus)
Green Green - Guri Guri
Megaman 2 - Dr. Wily Stage 1-2
Megaman 2 - Heatman
Nobuo Uematsu - Still More Fighting
Sugarhill Gang - Rappers Delight

Ikivihreitä

2009-07-09T22:17:00.005+03:00

Rumpujen aivoista löytyi kolme ikivihreää biisiä. Hakkasin rummut sitten niihin ja laitan sitten niitä muita covereita kunnes keksin kuinka saan omat kickit kuulumaan alkuperäisten biisien yli paremmin niin ettei ne sotkeudu toisiinsa. plaa plaa plaa.

Jos meinaa pätkiä niin laittakaa viteo pauselle toviksi niin se kerkiää ladata.

Two in One (Boney M ja joku muu)

Ah Ah Stayin Alive Ah Ah

DuckTales - Moon Level

2009-06-23T00:59:00.003+03:00

Havahduinpa tuossa tovi sitten erääseen asiaan joka on vaikuttanut koko lyhyen elämäni ajan.

Sitä kun tuli taas nukuttua iltaan asti ja näin yömyöhällä ei kehtaa noita rumpuja hakata, niin tuli mietittyä että mitähän sitä tekisi. Kaikki hyllystä löytävät leffat on katsottu jo useaan otteeseen ja en oikein löydä juuri nyt mitään innostavaa ja kiinnostavaa sieltä minkä voisi uudelleen katsoa, ei ole oikein inspiraatiota piirtääkään mitään. Ideoita olisi mutta ei vain hotsita piirtää. Nettisivut on tsekattu ja mitään uutta ei jaksa sieltäkään etsiä.

Sitten sain ajatuksen, jospa sitä pelaisi. Katselin noita pelejä tuosta hyllystä ja havahduin siihen että ei minua enää jaksa kiinnostaa pelit. Ei vain huvita kuluttaa aikaa siihen vaikka se onkin hyvää viihdettä. Jotenkin se tuntuu "lapselliselta" ja turhalta. Kaikki on nähty ja koettu moneen otteeseen, mitään uutta pelit eivät ole minulle tuoneet itseasiassa moniinmoniin vuosiin. Nuorempana se oli mukavaa kun pelitalot toi toinen toistaan paremmin kirjoitettuja tarinoita. Nykyään kaikki toistaa sitä samaa kaavaa.

Joten näin ollen on yksi etappi saavutettu elämässä ja merkitsen sen käyneeksi. Yksi chapteri koettu ja on aika etsiä uusia tuulia. En sano etten enää koskaan pelaa mutta en kyllä enää rahaani siihen touhuun laita. Pakataan pelit ja laitteet ja laitetaan ne säilöön. Sonyn uusimman möhkäleen jätän vielä käyttöön koska se toimittaa Blu-ray/dvd/divx soittimien virkaa.

Kaveriporukalla voi jotain pientä tehdä mutta ei muuten.

Peliurani päätän sille sopivaan biisin

Tällä kertaa ei ole sen hetkiseen tunteeseen tai mielentilaan osuvaa Artisti - Biisi otsikkoa koska sellaista ei biisilistalta löytynyt

2009-06-22T01:12:00.002+03:00

Nyt aion kertoa teille, oi arvon, ylhäisen blogini lukijat, tarinan asiasta joka itseasiassa hieman vituttaa. Pitkästä aikaa tulee avautumista taas jälleen kerran kaupankäynnistä ja sen tuomista tunteiden tuoksuista.

Edellisellä kerralla taisin vanhassa nettipäiväkirjassani kertoa Euromarketin kyrpiintyneestä myyjästä. Tällä kertaa on vuorossa Lidl.

Tuossa viime keskiviikkona kävin siellä ostamassa Juhannusta varten panosvyöhön muutaman taikajuoman ja Alkosta ostamalleni tulilitkulle kaveriksi mehua. Tarkoituksena oli myös ostaa muutama energiajuoma. Aloitetaan siitä mistä kaikki sai alkunsa, Lidlin ovista. Siis kuka vitun insinööri on käynyt asentamassa sen pirun anturin siihen. Tunsin olevani kuin eksynyt hamsteri pöllöjen saartamana. Yleensä oletan tuollaisten automaattiovien aukeavan kun niitten välittömään läheisyyteen nykyajan kuluttaja-asiakas astelee. Ei, vaan ne perkeleet ei aukea ennenkuin olet lähes törmännyt lasiseen ukseen. Sitten tehdään sitä suomalaismiehen perinteistä perseen edestakaisin heiluttelua, katseen ollessa vuoron perään oven ylärajassa ja alarajassa siinä toivossa että se ovi aukeaisi. Juuri kun käännät hämmentyneen katseesi etsiessäsi vastausta ne perkeleet aukeaa, siinä sitten nanosekunnissa pitäisi yrittää keretä sisään. Ihmeen kaupalla kuitenkin sisään selvitään.

Sitten alkaakin ostoskorien etsintä tästä varastonkaltaisesta kaupasta, lähes jokainen silmään osuva korikärri on tyhjä ja vapaana olevat pari hassua koria on lähellä kassoja joissa vihaiset kuluttajat ostosvuorineen painivat. Hyppelet ja väistelet eteen tulevia tavaroita päästäksesi korin luo, nappaat korin ja eikös se ole perkele rikki. Kahva ei pysy paikoillaan ja kori heiluu jokaisella askeleella kuin naitu muna.

Paskakori kädessä onkin aika etsiä niitä tuotteita joita olet tullut sinne rahaa vastaan hankkimaan. Normaalistihan sitä jos menee kauppaan jossa ei ole ennen tai kovin usein käynyt sitä silmäilee katonrajaa etsien erinäisiä viitotteita joissa annettaisiin pieniä vihjeitä siitä että missä mikin olisi mutta empä minä niitä löytänyt. Mehut kuitenkin löysin lähes heti mutta sitten tulikin pulma, niitä oli aivan vitusti, varmaan viittätoista erilaista appelsiinimehua olisi tarjolla ja hintalappuja tursuu jokaisesta pirun nurkasta ja kolosta. Vihdoin ja viimein kun sen mehun on löytänyt maastoununeena muitten samanlaisten purnukoitten seasta lähetään etsimään niitä taikajuomia, löyty ties kuinka monesta paikkaa samaa merkkiä, valitsin halvimman.

Mutta nyt alkaakin se kaikkein ärsyttävin osio. Pyörin kuin pieru vangittuna pöksyissä, etsien niitä pirun energiajuomia, kävelen jokaisen hyllyn ja telineen läpi, löytyis tiesmitä karvahatun lämmittimiä ja vaniljakokiksia mutta ei paria energiajuomatölkkiä. Ja missä on ne myyjät jotka eivät ole kassalla tekemässä hommia, ne jotka yleensä tulevat sanomaan "Kuinka voin auttaa?", juurikin ne jotka saa vitutuskäyrät juuri tuolla lauseella nousemaan nopeammin kuin formula kiihtyy nollasta sataan, ei niin missään, pyörivät aukaisten joitain pakettiloita tai vastaavaa ja juuri kun olet saapumaillasi sellaisen luo niin se lähestulkoon sprinttaa karkuun kuin Usain Bolt konsanaan.

Ja sitten ne perkeleen maailmanloppua odottavien ihmisten tekemät jonot, yhden pirun Juhannuksen takia valtavat kasat ruokaa, juomaa, lapsille joku kälynen pihapeli, parkuvia lapsia, vittuuntuneita vanhempia ja muita kaljanostelijoita. Jonossa sitten tapitat ja käy sellainen tuuri joka harvoin osuu kohdalle, vieressä aukeaa kassa ja siihen ei ole vielä kukaan menossa. Pääset ensimmäisenä riviin ja hädin tuskin olet saanut kättäsi korin sisälle niin jo on taakse teleporttaantunut sellainen määrä ihmisiä että jo sekin saa hermot kireälle, takana oleva naavaparta hokee käskevään sävyyn "Mene mene mene mene mene". Ja kun ne kassat on sellaisia viiden kilometrin pituisia joudut lappamaan ne tavarat siihen alkupäähän koska se koriteline on juuri siinä niin vähemmästäkin verisuonet pullistuu tukitun puutarhaletkun lailla.

Hirveällä kiireellä nakkaat tavaroita liukuhihnalle, samalla pitäisi etsiä muovipussia ja hymyillä takana olevalle että ihan kohta heti tästä joo kyllä. Sitten kun päästään itse maksusuoritukseen niin sieltä on muittenkin tavarat jo tulossa omiesi päälle. En tiedä mikä insinööri on keksinyt juuri sen kassamallin mitä Lidlissä käytetään, hihna on julmetun pitkä mutta itse lastausarea on sellainen tikkataulunkokoinen.

Siis ai jumalauta kun se sai silloin sapen kiehumaan ja saa vieläkin.

Tricky - Evolution Revolution Love

2009-06-21T01:16:00.003+03:00

GOOOOOOOO!!

Ja niin se Juhannus meni muttei kuitenkaan ohitse hurahtanut. Kaksi päivää viihtymistä teki tollinsa jo muutenkin rautakangen kankeaa ruumiiseen. Lihakset jumissa, aivot pehmeinä ja pieni kalvava tunne jossain mielensopukoissa. Tunne ei ole morkkis, ei tullut tehtyä mitään minkä takia pitäisi murehtia ja hävetä, vaan se on jotain tuttua huttua.

En tiedä, pitäisi kai vain piereskellä ja toljottaa seinää, piirrellä ympyröitä paperille ja kuolata. Tehdä jotain mikä saisi siirrettyä mokoman jonnekkin muualle. Pari päivää kavereiden kanssa riehutessa ja paskaa puhuessa, naurua ja pohdiskeluja kaikkien sukupuolten kanssa oli jotain niin hauskaa että oksat pois. Mutta nyt itsekukin on palannut takaisin omiin normaaleihin päivärutiineihin ja sen sellaisiin. Omanihan on se tuttu ja turvallinen oman perseen kanssa pyöriminen.

Yksinäisyys siis taas kalvaa. Tai no taas ja taas, se palasi takaisin parin päivän tauolta. Mulle kelpaisi se että ois joku jonka kanssa jutella vaikka internetin välityksellä tai joku sellainen jonka kanssa voisin vaikka luurissa turista, tuohon teknologian ihmelaitteeseen johon yleensä höpisen yhden tai kahden sanan verran.

Tuosta yksinäisyydestä vielä sellaista että kavereiden seurassa en tunne itteäni yksinäiseksi vaan se iskee lähes heti kun tulen kotia, täällä minä saatan viikko/kuukaustolkulla yksin hengailla, kissat vain kavereinani, toki sitä tulee porukoilla käytyä mutta eipä meidän perheellä ole koskaan ollut tapana tehdä mitään yhdessä ja jos nyt tehtäisiin niin se tuntuis typerältä.

Tai sitten varmaan pitäis ottaa pää pois perseestä ja mennä übersosiaalisena teräsmiehenä kaupungille tekemään uusia tuttavuuksia...

...hahahahahah naurattaa jo ajatuskin, 25 vuotta ollut tälläinen kuin olen niin tuntuu aika absurdilta idealla jossa tulis sellaiset backfiret että kovimmakin linnakundin poskille tulis punaista väriä.

En tiijä, voipi olla että huomenna tuntuu taas hyvältä kun on avautunut tästä asiasta edes tänne.

Meinasin vielä yhestä asiasta kirjoittaa mutta empä sittenkään aijokkaan, jätetään se vielä muhimaan vähäksi aikaa, kuhan tästä pehmeästä kanuunasta pääsee eroon niin ajatus on taas kirkkaampi... tai no, kirkkaampi mutta yhtä tyhmä muahmuah.

Andrew W.K. - She is beautiful

2009-06-10T19:51:00.003+03:00

Kävimpä tuossa ulkoilemassa ulkomailla, hankin elämänkokemuksia, tapasin uusia ihmisiä ja kaikkea uutta tuli koettua...

...Paskat mitään tollasia ole tapahtunut. Täällä Varkaudessa vankina sitä tulee oltua ja syynkin varmaankin tiedätte. Annan vihjeen: Työttömällä ei ole _____ mitä käyttää.

Mutta nyt asiaan jota olen pohdiskellut, varsinkin kun tuo kesä on aluillaan. Lämpimät kelit vähentävät vaatteita ihmisten päällä ja mikäs sen mukavampaa kun pimut vievät kaksoset ihmisten ilmoille, vaikka itse pidän enemmänkin pierettimistä niin silti peukku pystyyn ja pepsodent hymy naamalle kun pompulat poukkoilee. Ja menkää itteenne jos tästä herneet sniffaatte, minun mielestä se on kaunista.

"Ugh. Hau! Sotamaski naamaan"

Kauneus on katsojan silmissä kuten tavataan sanoa ja olen kyllä samaa mieltä. Käväisin tuossa viime supersunnuntailla pari olutta nauttimassa ja katselin ympärilleni tarkistaekseni minkälaista porukkaa on paikalla. Huomasin että siellä oli vain pari oikeasti kaunista likkaa ja loput oli sitten keinotekoisesti "parantaneet" ulkonäköään. En ymmärrä miksi pitää laittaa niin pirun vitusti pakkelia naamaan, huulet maalata epäluonnolisen värisiksi ja heittää kajaalia silmien ympärille niin paljon kuin sielu sietää. Onko se sitten joku 18-vuotiaiden kirjoittamaton sääntö vai mikä mutta ainakin minut se saa kääntämään katseen poispäin, ei sillä että itse olisin mikään katsemagneetti, luulen etten koskaan ole kuin yhden katseen saanut kääntymään ja sekin tapahtui joskus vuonna 2004. Mutta luulen että juuri sillä oheistustavalla on juuri kerätä niitä henkeä haukkovia ihailuita. Well that doesn't work for me.

"Rumuus mitä se on?"

Rumia ihmisiä ei ole olemassa. Kuka voi tehdä mitään sille minkänäköisenä sitä tähän maailmaan tulla tupsahtaa. Toki jos on jokin fyysinen epämuodostuma tai vastaava niin sen voi kai joku kirurgi korjata mutta varmaankin tajuatte mitä tarkoitan, eli sekään henkilö ei ole millään tavalla huonomman näköinen kuin muutkaan.

En nyt ala mistään sisäisestä kauneudesta puhumaan koska mielestäni sellaista paskaa ei ole olemassa. On vain hyväntahtoisia ihmisiä ja sitten itsekkäitä egoistisia mulkkuja. Itselläni on sellainen juttu että jos näen mielestäni hyvännäköisen henkilön niin se pysyy vain hyvännäköisenä henkilönä jos en tyyppiä tunne/tiedä henkilökohtaisesti.

Jos henkilö paljastuu mukavaksi ihmiseksi niin se kaunistuu omissa verkkokalvoissa vielä enemmän mutta jos se paljastuu vastenmieliseksi niin kaikki se glamouuuuri katoaa hetkessä, siitä tulee vain ihminen muun massan seassa.

Ja en ymmärrä niitä piipunrassin paksuisia tyttöjä. Näyttäävät siltä että kun vähänkin koskettaa niin hajoavat tomuna ilmaan. Hankkisivat hieman enemmän massaa tikkujensa ympärille.

Luonnolisen näköiset pimut ovat mitä ihanimpia olentoja mitä maa päällään kantaa, paitsi jos osoittauvat vastenmielisiksi.

Miltähän näyttäisin mustissa hiuksissa?

Limp Bizkit - I'm broke

2009-05-29T23:45:00.002+03:00

Todentotta persaukinen.

Ei ole köyhän elämä helppoa. Tein tuossa laskutoimituksia ja päädyin sellaiseen tulokseen että on haettava toimeentulotukea toistamiseen ja laitoin PS2- ja Xbox pelejä huuto.nettiin myyntiin. Piti oikeasti miettiä että mitäs sitä nyt oikein tässä tilanteessa tekis kun tilillä on 9 euroa. Maanantaina tulee onneksi asumistuki 203 euroa. Laskujen ja maksujen jälkeen jää seittemänkymmentä euroa.

Tosin jos jätän vielä maksamatta heinäkuun erän noista rummuista niin jää 115e. Mutta sitten enskuun puolessa välissä kun saan seuraavan erän isompia summia niin siitä jää vuokran ja sen erän jälkeen 91 euroa. Ei oo saatana helppoa, sitä kun tulee viihteelläkin käytyä silloin tällöin, ainakin juhannuksena. Ja pitäis vielä niinkuin syödäkin jotain, kissat ruokkia, röökit poltettua, paskapaprut ostettua.

Syö vähemmän, lopeta röökin poltto, pyyhi pyyhkeeseen, osta kissoille halvempaa ruokaa. Kai noin pitäisi tehdä tai sitten lopettaa syöminen, vaihtaa rööki nurmeen, huljuttaa hanuri vedellä, antaa kissat parempiin hoiviin ja muuttaa Vatuskille johonkin koloon.

Jospa joku huutais noi pelit itelleen ja sossun kanssa menisi paperit nopeasti läpi. Hirveä häslinki vain niitten papereiden kanssa, pitää käydä asumistukitodistus, kahden kuukauden tiliotteet, todiste työmarkkinatuesta, selvittää se että en saa konkreettista sähkölaskua vaan maksan sen suoraan vuokranantajan tilille.

Buaah, välillä tää on vaikiaa. Toisin kai olisi jos en olisi tuota rumpua hankkinut, silloinkin tosin säästäisin 40e kuukaudessa ja ne menis sitten varmaan viihteilyyn ja perseilyyn.

Ei auta itku markkinoilla, näillä mennään.

Lopuksi vielä sellainen ironinen iskulause joka on myös teeveestä tuttu: "On lottovoitto syntyä Suomeen"

HUAHUAHUAHAH Maksat siitä että saat elää, aika jännää sanon minä.

Nyt lenkille katselemaan rikkaitten ihmisten pihoja ja tulevaa kotia vattuvuoren mättäiltä.

ZZ Top - Sharp dressed man

2009-05-29T02:04:00.002+03:00

Noinkohan on uskominen iltahöpön painoindeksilaskuriin. Tällä menolla jolla nyt menen niin kuulemma laihdun, toki jos jaksan ja olen tarpeeksi motivoitunut jatkamaan lenkkeilyä. Äskenkin käväisin 9,6 kiilomeetrin lenkin, eilen 6,5 kiilomeetrin. Tarkistin google mapilla. Sinänsä hauskaa että tuohon pitempään lenkkiin meni suhteutettuna vähemmän aikaa kuin eiliseen.

Jos saan sen neljä kiloa pois niin olen bödimäsinteksin mukaan normaalipainoinen, 21 jotain.

"Hyi saatana mikä röllötin!"

Sanoin muutama päivä sitten kun suihkuun menin ja peilin kautta itseni näin. Minä joka olen suvaitsevainen kaikkeen, näyttäköön kuka tahansa vaikka paskakasalta jos tahtoo, en ole tyytyväinen itseeni. Kukapa olisi. Tainohnöhnahnoh olen mie tyytyväinen suurimmaksi osaksi omaa pärstääni, käsiäni (kiitos rumpujen), jalkojeni ja persauksiani. Ainoa mikä mättää on tämä karmaiseva pallo joka on jäänyt tähän keskivartalon tienoille ja nuo ihanaiset nostokahvat.

Silloin kuin painoin sen yli satakiloa niin en itse edes huomanut olevani huomattavan pullukka, hyytelöimäisen lällykkä ennenkuin sytäntirehtööri asiasta mainihti. Sitten kun pudotin painoa sinne reilusti alle 80 kilon, tarkkaan ottaen painoin alhaisillimmillani 73000 krammaa ja silloinkaan en olisi huomannut laihtuneeni ellei äiti olisi sanonut että: "Ompa sulla pienet pakarat". Tais se olla vielä samaan aikaan Kaisin kanssa puhelimessa ja jopa sille mainita. Luikku mikä luikku, vaikka silloinkin tuo röllykkä oli olemassa mutta silloin se oli pieni ja huomaaton, ei kiinteä tahi mikään kaikkien ihannoima lihaksikas adonis pötkylä. Pystyi hyvillä mielin pitämään teepaitoja kesällä niin ettei tarvinnut hävetä roikkuvia ja ylipaisuvia osia kehostaan. Vielä siinä 80 kilon paikkeilla masu oli suhtkoht kuosissa mutta sitten jotain tapahtui. Loppui lenkkeily ja erehdyin taas mässyttelemään ja tami kasvoi.

Oi että taas kaipailen niitä aikoja kun ei tarvinnut kurkata onko ne varpaat tallella ja lentääkö kusi pönttöön.

Ja senkin huomasin silloin luikkuna ollessani että se toi itsevarmuutta ja naisetkin jutteli enemmän.

Vitun akat saatana jotka kattelette pelkästään ulkonäköä perkele ! ! !

"Mutta jospa sitä nyt sitten"

Niin jospa sitä nyt sitten sais tuota röllykkää pienennettyä sen verran että varpaat näkyis niin ettei tarvia kurkkailla. Sen tiedän että rummuttelu pitää kädet ja jalat kuosissa, no ainakin kädet ja oikean jalan. Toivon oikeasti että toi lenkkeily nyt auttaisi niinkuin silloin kolmisennelisen vuotta sitten.

Eagles of Deathmetal - Speaking in Tongues

2009-05-27T17:53:00.002+03:00

Rakas päiväkirja tänään minulle tapahtui... tänään ei ole tapahtunut vielä mitään muuta kuin se että hikoilen rumpaloinnin tuloksena ja haisen sen mukaisesti totaalisen hirveälle.

Eilen tosin tein jotain ja siitäkös minä nyt sitten teille kirjoitan huahhuahhuah.

"Jos noin agreessivisesti olet töitä hakenut niin eipä tässä sit muuta":

Heräsin vaivalloisesti tiistaiaamuna joskus kahdeksan-yhdeksän aikoihin. Päräytin tuiman paskan F15:n tarkkuudella ja Boeing 747 voimakkuudella, laitoin kahvin valumaan pitkin kahvimasiinaa, siinä meinasi jo usko horjua kun näin että porot on lähes loppu mutta Leidi Onni oli mukana ja sain sen yhden kupin kuitenkin siitä aikaiseksi. Polttaa päräytin röökin. Se mikä on ihmeellistä on se että yleensä vetäsen sen röökin ihan ensimmäisenä mutta nyt herätessä oli pakottavan polttava tunne peräröörissä että se sai jäädä kolmanneksi asiaksi aamulla.

Kahvi oli pudonnut maljaan joten heti ihanaisen savuelämyksen jälkeen sain maistella tuota mustaa nektaria, nam nam se teki oikein nastaa. Tapani mukaan kahvittelun jälkeen uudestaan tupruttelemaan mutta nyt se aamukahvin aikaansaama suoliston epävakaus sai minut taistelemaan persposkien ja lihaksien kanssa ettei satsi nyt pöksyyn tullut. Nopeasti sitten siitä kuninkaan istuimelle räjäyttämään vallihauta. Tällä kertaa siellä kuului olevan taistelutankkien tykkien pauketta.

Kaiken tämän jälkeen herättelin itseni lopulta kokonaan ja suunnistin kohti työttömien rangaistuslaitosta. Siellä ei tapahtuna mitään edellisestä poikkeavaa. Homma oli ohi 10 minuutissa. Sen jälkeen kauppaan kahvia ja ruokaa hankkimaan.

Pyöriskelin sit kämpillä rumpaloiden ja sarjakuvia iiiiiintaaarnetistä lukien kunnes kello 21 kyllästyin totaalisesti sisällä istumiseen ja vedin hölkkärit raajoihin ja suunnistin ulos.

"Hoitsie!"

Kävin sitten pyörähtämässä sellaisen 5-7 kilsaa talsien. ABC:n kautta kävin hankkimassa yhden energiaa tuottavan purkin, namnam se oli hyvää. Sitä ennen siinä ABC:n alikulkutunnelin lähettyvillä yksi manne pummas röökiä: "Hoi oisko piffata yhtä röööökiiiii?" sanoin ettei ole mukana koska en halunnut jäädä seisoskelemaan ja käärimään. Kävin ostamassa sen tölkin, poistun parkkipaikan kautta niin eikös siinä sit yksi romaani tule ja huuda: "Hoi myy yks tupakkaaaa!". Sanoin että ei ole ja mietin että vittu käy ostamassa tosta apsilta saatana. Jatkoin matkaani pitkin poikin liikenneympyrää kohden niin eikös vastaan kulje mustalainen joka kysäisee: "Hoi oisko heitää yhtä röökiiiiii?!"...

...Mitä vittua?!?!? Onko minuun liimattu lappu jossa lukee "Tupakka-automaatti"? Vastasin heti ei ja jatkoin matkaani. Kolme eri mannea kaikilla sama kysymys ja kaikki alotti sen sanomalla hoi.

Pysähdyin sitten itse pitämään röökitauon tohon rantatielle. Istahin penkille ja ihailin maisemaa jota tosin tehdas hieman tärveli. Sai ajatuksetkin taas raiteilleen ja osan poistettua kokonaan.

Tänääkin olisin lähtenyt jos ei olisi niin munakas keli. Huomenna sitten kun aurinko paistaa.

Porno Graffiti - Hitori no Yoru

2009-05-25T23:26:00.000+03:00

Hitori no Yoru (Lonely night)

Ompas siinä kyllä nappiin osuva kappaleen nimi. Tosin luulisi yleensä tuon nimisten kappaleiden olevan melankolisia mutta tämä svengaa kuin scat-ukko. Itseasiassa paukutan rummuilla tämän aina vähintään kolme kertaa. Jos kaikkia kahta lukijaani kiinnostaa niin youtubeen vain hakuun Porno Graffiti Hitori no Yoru.

Kerronpa tässä nyt huvikseni minkälainen päivärutiini veijarivarkaalla on:

-Herätys silloin kun silmät aukeaa, vaikka yleensä luuri onkin herättämässä viimistään kello 14

-Rööki heti suun mutrulle

-Seuravaa järjestys riippuu siitä paskattaako vaiko ei, jos ei niin sit kahvia ja tsekkoomaan nettisivut, jos on hätä niin sit ensin sonta muuten sama

-Rööki

-Koneelle

-Rööki

-Koneelle

-Lökärit vaihtuu farkkuihin tms.

-Rööki

-Koneella jotain

-Keksin paukuttaa rumpuja koska olen vihdoin ja viimein kahden tunnin hereillä olon jälkeen virkistynyt

-Rumpuja about 30-40min

-Rööki

-Istumista koneella tai sohvalla

-Mietiskelen kaikenlaista paskaa (miksi, kuka, missä, miten, kuinka, voi jospa, ei vittu, hmm, mitähän sitä sillon sano, ai että ulkona on hyvä/paska keli)

-rööki

-kahvia

-koneella ja toivellaan että jos joku olis facebookissa tai messengerissä niin vois jotain turista vain huomatakseen että näin ei ole

-rööki

-ja tuota jatkuu niin pitkään että kerkiän juoda sen kolmannen kupin kahvia ja huomata sit joskus myöhään että kello on jo aamu

-nukkumaan

-Toistetaan samat seuraavana päivänä

You Think I Ain't Worth A Dollar But I Feel Like A Millionare

2009-05-24T14:02:00.000+03:00

Se jos mikä saa karvaan kirvesmiehenkin kyynelehtimään on huomata että aamukahvin aikaansaama suoliston äkillinen toiminta pakottaa menemään päräyttämään miehisen möhkäleen porsliinin pohjalle vain huomatakseen että hanuripaperi on lähes loppu. Yritä siiinä sitten pätkiä persposkilla pökälettä sopiviin paloihin että paperi ei loppuisi kesken pyyhinnän.

Onneksi jäi vielä muutama arkki jäljelle jos se hätä sattuisi yllättämään. Kaupasta niitä saa maksuyksiköitä vastaan, ärsyttää vain pyörän kanssa kanniskella noita isoja paketteja ja pussiloita.

Yksi asia jäystää nyt varkaan mieltä. Vaikka se onkin vakava asia ja on hyvä asia että sitä kampajoidaan mutta jokin siinä kyllä aina häiritsee. Eli...

"Joka vuosi, kuukausi, viikko, päivä, tunti, minuutti, sekunti nuoriin tyttöihin kohdistuu ulkonäöllisiä paineita":

Okei totta. Joka puolella näkyy ihanne vartaloisia, kauniita ja muutenkin täydellisiä naisia. Sitä tuputetaan joka tuutista tytöille, vaivihkaa niissä suosituissa lehdissä ja muissa medioissa.

Mutta se mikä minua ärsyttää että miksi ei kampajoida myös poikien puolesta. Ihan samalla tavalla meihinkin kohdistuu tuollaisia paineita. Pitäisi olla sikspäkkiä, särmikkäät piirteet, karismaa, rahaa, mainetta, rakkautta muille jakaa.

Jos tytöillä on paineita siitä että ei kelpaa ulkonäöllisesti niin entäs pojat sitten. Varmaksi en voi sanoa mutta muistelisin jostain lukeneeni että Suomessa on enemmän yksinäisiä miehiä kuin naisia. Lehdissä ja mainoksissa näkyy särmikkäitä ja komeita ukkeleita. Elokuvissakaan se vähän rumempi mies ei sitä rakastamaansa naista saa, tämäkin on kyllä niin että leffoissa ei kovin rumia ihmisiä muutenkaan ole jos Danny Trejoa ei oteta lukuun.

Miksi ihmeessä ihmisten pitää katsoa liikaa sitä ulkonäköä, se on kyllä totta että ei niitä ihastumisia tapahdu jos ei ulkoista ensin katso mutta pitääkö tosiaan etsiä sitä täydellistä ihmistä, eikö se kelpaa että omaa silmää mielyttää, ei pitäisi etsiä niistä lehdistä sitä esimerkkiä millainen pitäisi olla. Aivan perseestä, missä tasa-arvo, ei niin missään.

"Mille noi nauraa?":

Yksi toinenkin asia meikäläistä on mietityttänyt. Muutamaan otteeseen elämäni varrella pienet likat ja tarkoitan sellaisia 8-11 vuotiaita pikku pentuja, ovat usein tirskuneet ja osoitelleet kun ohi olen kulkenut. Milleköhän ne naureskelee, mun naamalle, vaatetukselle, olemukselle.

Kerran murahdin takaisin, siis niinkuin sarjakuvissa kirjoitetaan "grr" tai "mrrr" niin loppui tirskuttelu, eli luultavammin ne tirskutteli silluin koko olemukselle, olivat kait jostain lehdestä tai elokuvasta nähneet samanlaisen joka ei ollut täydellinen.

Ja nyt alkoi sitten tuota vettä tulemaan kuin saavista ja kuulostaisi myös siltä että ukostaa. Yyyh, mälsää.

The Living End - Carry Me Home

2009-05-22T19:52:00.002+03:00

No on se nyt jumalanavut ja ihmeitten kummat näitten pirn blogien kanssa. Ensin vanha blogi vittuilee html-koodin kanssa, tekstit menee yli rajojen ja muutenkin se tuntui niin ummehtuneelta että sairaalan ruumishuoneen kuolemantuoksukin on tervetulleempi. Kirjoitettuani sinne helmikuussa tuhat sivuisen romaanin verran joka katosi minnelie tein tämän uuden blogin mutta kadonneen tekstin takia en jaksanut enää keskittyä muuhun kuin pieremään paikoillani.

No nyt sitten sain revittyä sen verran intohimoista halua kirjoittaa jotain tänne niin eikös tääkin paska ollut unohtanut minun googletilini joten jouduin taistelemaan vahvistustviestien ja salasanavaihdoksien kanssa tunnin verran jotta pääsin edes kirjoittamaan tätä mitä tälläkin hetkellä skriivailen.
Mutta voitin taiston vaikka kauhea ja pelottava internets karvasikin kovasti vastaan. Roiga 1 - internets 192300424

Aloitetaanpas sitten sillä perinteisellä ja tutulla lauseella... Vaikea kirjoittaa mistään jos ei ole tapahtunut mitään ja tästä pääsen sillan kautta joka on tehty aaseista aiheeseen joka kuuluu näin

"Mitä kuuluu?":

Tuossa viime sunnuntaina lähin parille hassulle mallastuopposelle kaverini Tepin, turbokaksikon toisen osapuolen kanssa paikalliseen ihmisten tapaamispaikkaan Next Steppiin. Kyseinen sunnuntai olisi varmaan muuten mennyt normaalisti kuten muutkin päivät, istuen ja märehtien sitä kun ei koskaan tapahdu mitään ja ei ole mitään tekemistä, joten Tepsulin soitto oli oikein mukava yllätys kun viimeksi kavereita näin vappuna.
Pari olutta muuttuikin sitten koko illaksi ja mukavaa oli, pohdittiin ennakkoluuloisuutta, mistä alkuräjähdys on saanut alkunsa, miksi suurin osa pullukoista ihmisistä on leppoisia, onko sukupuolenvaihdoksen tehnyt mies loppujen lopuksi nainen jos se ei voi kuukautisia saada ja muuta turhaa.

Nyt päästään tuohon itse aiheeseen, siellä oli myös eräs entinen kurssitoveri tuhannen tuiskeessa joka aina silloin tällöin siihen meidän pöytään tulla tupsahti istumaan ja joka perkeleen kerta se pyyteli anteeksi kun häiritsee ja anteeksi sitä ja tuota, meillä meni sitten loppujen lopuksi hermot ja sanottiin että elä nyt perkele kokoajan pyytele jonninjoutavista anteeksi. Mutta se mikä sai minut melkein hikoilemaan oli se kun se kysy että mitä kuuluu johon minä vastasin että perseenlevittelyä, työnhakua huonolla menestyksellä ja tylsyyttä. Ei se ei vielä saanut minua hikoilemaan vaan se että joka kerta se kysy kun se pöytään tuli tai tiskillä oltiin samaan aikaan ja kehtas väittää että ei voi olla tylsää että kyllä mulle nyt jotain kuuluu... Okei hyvää kait, oikein aurinkoista, ei huolen häivää, rakkautta ja rauhaa. Sekään vastaus ei kelvannut.

Siis mitä ihmettä tohon kysymykseen voi vastata, jos ei tapahdu mitään mullistavaa suuntaan eikä toiseen niin kait mie vastaan siihen että ei mitään, tylsää ja tasaista elämää.
Vanhanaikaisena romantikkona olisihan se ihanaa ja palleja kutkuttavaa sanoa silmät Bambeina että löysin elämäni rakkauden, kiertelen ympäri maita ja mantuja, chillailen ilman huolenhäivää.
Mutta se sunnuntai oli mukava, vaihtelua normaaliin arkeen.

"Voihan vittu kun on vähän rahaa!":

Sunnuntaista selvittyäni sekaisin menneelläni unirytmillänin palauduin takaisin normaaliin arkeeni joka siis koostuu romantisoinnista, tylsyydestä ja mätänevien tiskien katselusta sekä kissanpaskanhajusta, pitäisi siivota mutta eipä ole kiire koska yksin asustelen.
Ja niin saapui tiistai ja mistään mitään tietämättömänä sain yllättäen puhelun Juoma Yleväiseltä. Janttari kysyi että mitäs meinasin keskiviikkonna johon vattuvuoren guruna vastasin että en varmaan mitään elämästäni poikkeavaa ellen sitten saa jonkinlaista aivo-oikosulkua ja keksi lähteä ylös kirmaamaan munasillani mutta onneksi tuota kauhukuvaa ei tarvinnut toteuttaa koska keskiviikkona olisi kuulemma mahdollista ottaa muksaa kuksaa Yleväisessä&Laitelassa johon minä että mikäs siinä, kerrankos sitä ihminen elää vaikka raha tilanne huusikin lujasti vastalausetta, sysänin mokoman ajatuksen huit hittoon.

Keskiviikkona sitten kassissa Tasavaltaliima purkki, kuusi lonkeroa ja appelsiinimehua blandiksena matkasimme kohti istujaisia, tosin ensin kyllä käytiin Elina, Miki ja Mari hakemassa. Nautiskelut alkoi maittavasti, tosin muutaman tunnin päästä varsin pyöreä mahani alkoi muikistella ja ilmoittaa olemasta olostaan mitä mukavin krampein ja kivistyksin. Koska paikalla oli naisväkeä niin en kehdannut päästellä sisätiloissa ilmoille tuota hajuaistia tuhoavaa kaasua joten ninjamaisin elkein ulkona tupakilla sitten päräyttelin lähes paskat pihalle, onneksi yötä kohden muikistelu loppui ja tilalle tuli lievä päänsärky, siihen onneksi löytyy aseet, burana haaviin ja ruuvidraiverilla alas, johan loppui.

Kaupunkiin mentiin sitten jossain vaiheessa ja siellä meno jatkui melko perinteisesti. Valomerkkien lähestyessä alettiin poistumaan paikalta, olisin ollut jatkoille ja niitä oltiin pienissä erissä jo suunniteltu miesporukalla, "Jaken luona jatkot" kuului meidän alphauroksien suusta, tosin tämä meidän suuri suunnitelma kaatui siihen että Mari, Jaken avec ei tietänyt tästä mitään, joten päätimme Elinan kanssa että ehkä on parempi tällä kertaa kuunnella Maria. Teimme päätöksen että me lähetään lampsimaan kotejamme kohti jättäemme Yleväisen&Laitelan kinaamaan taksijonoon.

Tuhannen tuiskeessa kävellessämme kävimme keskustelua siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin, vappuna kävellessämme siis. Saatettuani humalaisen herrasmiehen tavoin Elinan kotia niin hän kysäisi että maistuuko lonkero, vastaukseni oli kyllä koska se lonkero kuulosti hyvältä. Muutamat lonkerot juotuamme, kissoista ja elästä juttelut sekä väittelyt siitä että olenko minä synkkäukko ja se kylmä pakkasakka tulimme siihen tulokseen, että minä olen synkkämies, minulla ei tosin ollut sanavaltaa tässä asiassa, mitäpä minä en tekisi muitten miellyttämiseksi. Olin jo sammua sohvalle niin Elina tarjosi yöpaikkaa, okei mikäs siinä vaikka ritarillisesti sanoinkin ensin että ei mun takia tarvia vaivaa nähdä mutta en päässyt sohvalta ylös niin tarhouduin ottamaan sen patjan vastaan. Heräsin sitten tunnin parin päästä siihen että on aivan sairaan kuuma ja sisäreiteen pistää jokin. Toinen Elinan kissoista oli tullut kaulanpäälle makamaan ja toinen intohimoiseti tarpo vasenta sisäreittä. Vähän aikaa makoillessani siinä kuumudessa, yrittäessäni saada unenpäästä kiinni tulin siihen tulokseen että en saa unta, joten hyvin hiljaisesti kuin murtovaras ikään, viikkasin peiton ja asetin sen nätisti tyynyjen kanssa somaan pinoon patjan päälle. Ninjana otin kimpsuni ja kampsuni koska en halunnut herättää nukkuvaa ihmistä.

Ulos päästyäni ulkona paisto aurinko suoraan silmään ja mittarit näytti 25 astetta. Pienessä laskuhumalassa hoipertelin kämpille ja ulkorappusilla toinen vuokraemäntä tulee vastaan, sanoin huomenta ja hän vastasi hauskan virneen kanssa: "Huomenta! Naisistakos sitä ollaan tulossa". Häkellyin niin paljon tuosta kun harvemmin sitä kuulee 70-vuotiaan mummelin noin sanovan joten vastasin "Että vähäsen", onhan tuossa ainakin puolet totta, naisen luona olin ja sieltä tulossa.

Parit röökit poltettuani ajattelin vihdoin mennä nukkumaan eikä siitä meinannut tulla mitään koska omat katit pyöri ja kiehnäs vieressä ja oli muutenkin kuuma, onneksi sitten sain kuitenkin unta, tosin äiti herätti soittamalla kahen aikoihin että tulenko syömään. Siinä sitten yhteensä 4 tunnin unilla yhteensä aloin pyörimään ympyrää ja päätin lähteä sitten viiden aikoihin sinne syömään. Loppupäivä meni koomassa.

"Jahas, sitä pitäis niinkuin puoltoista viikkoa elää kolmellakympillä":

Noh oli se sen arvoista. Kävin ostamassa paripussia makaronia ja pari purkkia tonnikalaa, katsotaan minkälaiset mössöt siitä saa aikaan. Se siitä. Tiskit mätänee vieläkin hohohohoho

"Vittuako sitä keksisi?":

Eli nyt ollaan sit taas palattu tähän normaalin taiteilijan arkeen. Paukuttelen rumpuja, kuuntelen musiikkia, murehdin turhia ja joskus aiheestakin. Sitä vain välillä toivois saavansa jutella jonkun kanssa ja ehkä mielummin hengailla jonkun kivan mimmin kanssa. Noh ehkä sitten joskus, kuten aamuntunteina Elinalle sanoin: "Mie ootan että se sopiva tulee vastaan ja jos ei tule niin sitten kuolen yksin and that's it"